Thursday, September 14, 2006

Mummoni muisto oli erilainen

Valokuvatorstain 17. haaste on muisto.

Mummoni istui aina muistelemassa ikkunan ääressä jotakin kadotettua. Omaa nuoruuttaan, kotiaan, koivuja merenrannalla. Hän kertoi purjelaivoista, rantahiekasta, veljen haitarista aina kukkivien syreenien alla. Mutta minä en jaksanut kuunnella kuin puolella korvalla. Enkä koskaan ymmärtänyt miksei hän mennyt katsomaan omaa kotiseutuaan, kun siihen aukeni mahdollisuus.

Mummoni kuoleman jälkeen minä matkustin paikalle. Mummoni muisto oli kauniimpi.



This weeks photo challenge is a memory. I've told about my Granny's memories here.

4 comments:

Tuuli said...

Kannakseltako? Oman mummon ja vaarin kanssa käydään joka toinen kesä.

Dave said...

I really don't have time to translate all this for my fellow English readers. Sorry.

hpy said...

Paikat ovat yleensa paljon kauniimmat muistissa.

taigathefox said...

Tuuli, Kannakselta hyvinkin. Koivistolta. Minulle oli eka visiitti, toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen...

Hpy, nykyisin ymmärrän kyllä miksei mummoni halunnut koskaan nähdä mitä rakkaille kotipaikoille oli käynyt. Muistoissa kaikki kuitenkin pysyi samanlaisena kuin ennen...

Dave, I did put a link for those, who haven't read about this yet. And your translator-prize is coming soon, don't worry.